Luutumaton murtuma, ns. "valenivel"
Heips! Olen 19-vuotia tyttö Turusta, ja ongelmanani on nyt useamman vuoden ajan ollut, alun perin kaiketi rasitusmurtumasta alkunsa saanut murtuma. Muutama vuosi sitten, kipeytyneen reiden vuoksi (=ei voinut ottaa painoa kun särki) lääkäriin mentyäni, oikeassa reidessäni havaittiin piilonivel, eli luu oli murtunut ja luultavasti hoitamattomuuden vuoksi luun päät eivät olleet luutuneet kiinni toisiinsa, vaan olivat luuduttaneet päät erilleen. Tätä yritettiin nyt viime keväänä, suunnilleen näihin aikoihin isolla leikkauksella korjata. Luuta leikattiin valenivelkohdasta, lantiosta otettiin täyteluuta tilalle ja väliin lisättiin vielä kasvutekijöitä luuytimestä. Olin pitkään kipsissä, jonka poiston jälkeen oli vielä hiukan epävarmaa, oliko leikkauksella saatu jotain hyötyä aikaan. Jalka oli kuitenkin leikkauksen jälkeen pitkään oireeton, kunnes tossa pari viikkoa takaperin alkoi nyt taas särkemään. Pelkäänkin, että epämääräinen luuklöntti joka luun päiden väliin oli alkanut kasvaa, on murtunut, ja koko homma siis lähtötekijöissään. Nyt haluaisinkin tietää, onko jollain muulla samantapaisia kokemuksia huonosti luutuvista murtumista, ja mitä niille on tehty ja ovatko tulleet kuntoon? Voin sanoa, että uusi samanlainen leikkaus on viimeinen asia jota tässä elämäntilanteessani toivon.
Joo siis kyllä mulla aina
Hmm. Noh, vaikka se
Hmm. Noh, vaikka se operaatio tietysti tosi ikävä onkin niin yleensä noi valenivelet eivät itsekseen (minun käsittääkseni) parane. Siinä vaiheessa luontainen paranemisprosessi on mennyt jo pieleen ja siihen pitää sitten puuttua.
Bisfosfonaatteja sain noin 5 vuoden ajan mutta nyt on oltu pari vuotta tauolla. Itsellänikin on käynyt mielessä, josko niillä on jotain yhteyttä asiaan, mutta eräskin saksalainen spesialisti jonka kanssa asiasta keskustelin oli tiukasti sitä mieltä että paranemisongelmia bf-hoidon ei pitäisi aiheuttaa.
Toisaalta leikkaushoitoa ei tähän sääreen ole uskallettu soveltaa juuri siksi että bisfosfonaatit ovat tehneet luun kuoresta sen verran hauraan, että pelkäävät sen leikatessa hajoavan pahempaan kuntoon... mutta tästäkin on monta eri mielipidettä. Noin Töölössä.
Kuulostaapa ikävältä.
Kuulostaapa ikävältä.
Joo siis periaatteessahan tietysti murtumat paranevat OI:ssa normaalisti, mutta on myös "normaalia" että joskus tulee komplikaatioita eli valeniveliä. On aika hurjaa muuten että olet pystynyt sinnittelemään alkujaan reisiluun murtuman kanssa jotta siihen on valenivel syntynyt... sulla on korkea kipukynnys!
Itselläni on aavistuksen verran samanlainen tilanne -- jotain 6 vuotta sitten sääriluuhun tuli pieni murtuma jota en sen kummemmin hoidattanut, mutta elokuussa se sitten katkesi, ja siinä on ollut myös luutuminen aika laiskaa. Onneksi pari kk sitten päästiin vaihtamaan sellaiseen kipsiin joka sallii liikkumisen, ja painon laittaminen säärelle on ilmeisesti alkanut auttaa paranemista. Juuri tämän takiahan ainakin silloin kun minä olin penska, esim. Merikanto kannatti mahdollisimman nopeaa murtuman ydinnaulausta ja jalalle varaamista, jotta paraneminen pääsee nopeasti käyntiin.Onko sulla naula siinä reidessä?
Yleensähän valenivel paranee aika hyvin nimenomaan naulaamalla ja liikkumalla...
VS: Luutumaton murtuma, ns. "valenivel"
Voi kun kuulostaa kurjalta. Toivottavasti se ei kuitenkaan olisi murtunut. Tutkituta ihmeessä!
Minuakin kiinnostaa tuo murtumien paranemisnopeus. Muistelen, että yhdellä sukulaisella oli lapsena murtuma parantunut hitaasti (tässä suvussa on suhteellisen vähän murtumia). Itse olen kuitenkin lukenut OI-kirjallisuudesta, että murtumat periaatteessa paranisivat ihan samaa tahtia kuin OI'ttomilla henkilöillä. Miten on?
Viestiketjun aloittajalle
Viestiketjun aloittajalle tsemppiä! Toivotaan, ettei murtumaa ole, mutta tutkiahan se kannattaa.
Itselläni on ollut tähän astisen elämäni (kohta 30 mittarissa) aikana vain kaksi murtumaa, mutta tyttäreni kohta 2v, onkin sitten jo tuplannut tuon määrän. Kipsi on tälläkin hetkellä jalassa. Ainakin meillä murtumut ovat parantuneet normaalisti. Neidin kipsausjaksot ovat kaikki olleet neljä viikkoa, ehkä rapiat päälle. Meillä eletään myös siinä uskossa, että murtumat paranevat ns. normaali-ihmisten tavoin.
kesää odotellessa
Laura
Jep jep, olin minua